banjo

substantiv
  1. Et musikkinstrument med en rund kropp, en lang hals og vanligvis fire eller fem strenger. Det brukes ofte i folkemusikk og bluegrass. substantiv
    Han spilte en melodi på banjoen sin.
    Banjoen har en karakteristisk lyd som skiller den fra andre strengeinstrumenter.

oversettelser

🇸🇦 Arabisk → بانجو yleiskielinen, musiikki-instrumentti
🇧🇬 Bulgarsk → банджо musiikki, yleiskieli
🇩🇰 Dansk → banjo yleinen, musiikkitermi
🇪🇪 Estisk → banjo musiikki, yleiskäyttö
🇫🇷 Fransk → banjo musiikki, yleiskäyttö
🇬🇷 Gresk → μπάντζο arkikielinen, musiikki-instrumentti
🇮🇹 Italiensk → banjo musiikkitermi, yleiskielinen
🇯🇵 Japansk → バンジョー yleinen, musiikki-instrumentti
🇳🇱 Nederlandsk → banjo musiikki, yleiskieli
🇳🇴 Norsk → banjo musiikki, yleiskieli
🇵🇱 Polsk → banjo musiikki, yleiskäyttö
🇵🇹 Portugisisk → banjo musiikki, yleiskäyttö
🇪🇸 Spansk → banjo yleinen, musiikki-instrumentti
🇸🇪 Svensk → banjo musiikki, yleiskäyttö
🇹🇷 Tyrkisk → banjo musiikki, soitinnimi
🇩🇪 Tysk → Banjo contextStandardLanguage
🇭🇺 Ungarsk → banjo musiikki, yleiskieli